Nimi: Sähkökissa
Kirjailija: Torey Hayden
Julkaisuvuosi: 1998
Sivumäärä: 525
Minulla on tällä hetkellä näköjään Torey Hayden vaihe päällä, mutta nyt tartuin tosi tarinan sijasta Haydenin fiktiiviseen tuotantoon, eli Sähkökissaan. Se kertoo perheterapeutti Jamesista, joka saa potilaakseen autistiseksi diagnosoidun Connorin, joka kantaa mukanaan pehmokissaa ja hyrisee. Poikaan ei tunnu saavan yhteyttä millään tavalla.
Pikku hiljaa James alkaa epäillä että Connor ei olekaan autistinen, eikä Connorin perheessä kaikki ole edes hyvin. Connorin äiti on kuuluisa kirjailija, jota James alkaa puolivahingossa myös terapioimaan ja pääsee osaksi ihmeellistä maailmaa, jonka kanssa äiti on elänyt monta vuotta.
Kirja oli mielenkiintoinen ja se ehkä tavallaan veti minut enemmän mukaansa kuin todellinen, koska siinä tiesi ettei kirja ollut todellinen ja siinä oli tiettyjä elementtejä, jotka tekivät siitä selvästi havaittavaa. Mutta toisaalta kirja ei kuitenkaan täysin saanut minua pauloihinsa, koska itselleni loppuratkaisu oli melkein itsestään selvä puolesta välistä kirjaa.
Mutta kokonaisuutena kirja toimii. Siinä vaihtuvat sujuvasti eri osapuolten väliset näkökulmat, jotka sitoo yhteen terapeutti James, jolle ne aina kerrotaan. Ja kirjailija äidin Torgon-mielikuvitushahmo oli myös erittäin mielenkiintoinen, johtuen ehkä osittain hänen laajasta maailmastaan, jota kuvailtiin tarkasti.
Kirja on lukemisen arvoinen, jos pitää Haydenin tuontannosta, ja miksei muittenkin kannata ainakin yrittää lukea sitä. Se on tarina paranemisesta ja selviytymisestä, sekä lapsuuden traumoista.
Arvosana: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti