Suuri Illusioni - Mika Waltari

Nimi: Suuri Illusioni
Kirjailija: Mika Waltari
Ilmestymisvuosi: 1928
Sivumäärä: 294

Mika Waltarin esikoisteos, en oikein tiedä mitä odotin siltä, kun nappasin sen käteniini, mutta en todellakaan tätä. Alussa en ollut oikein selvillä koko juonesta, mikä kuitenkin paljastui kirjan edetessä tai no paljastui ja paljastui.

Se on oikeastaan kirja rakkaudesta, muttei kuitenkaan. Mielestäni se on kirja ystävyydestä ja asioiden tajuamisesta, vaikka päähenkilö ei kirjan aikana varsinaisesti kehity mihinkään suuntaan. Hän vain tajuaa asioita, jotka ovat vaikuttaneet häneen ja siihen mihin hän on päätynyt.

Mielestäni pienoinen kolmiodraama on kirjassa täysin turha, eikä päähenkilön rakastuminen Caritakseen vaikuta kovin uskottavalta. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

Kokonaisuudessa kirja on kirjoitettu vangitsevatsi, niin että lukija haluaa päästä seuraavalle sivulle ja tuta sen mitä päähenkilölle tapahtuu.

Arvosana: ****

Kotiopettajattaren romaani - Charlotte Brontë

Nimi: Kotiopettajattaren romaani
Kirjailija: Charlotte Brontë
Sivumäärä: 542
Julkaisuvuosi: 1847

Otin tämän vanhan klassikon luettavaksi ennen Puolan reissuani, koska minulla ei ollut sillä hetkellä mitään muutakaan luettavaa. Olen lukenut sen monta kertaa aikaisemmin, mutta silti siitä saa aina jotain uutta irti.

Rakastan koko tarinaa, hylätystä tytöstä kasvaa periaateessa prinsessa, vaikka ei oikeastaan kuitenkaan. Ja kielletty suhde isännän ja kotiopettajattaren välillä ei jätä kylmäksi, vaikka kumpikaan ei oikeastaan edes tappele sitä vastaan, eikä mitään merkkejä isännän rakkaudesta Janea kohtaan juurikaan ole nähtävillä ennen kuin Jane itse näkee ne.

Mutta sitten kaikki kääntyy ja salaisuudet paljastuvat. Brontë osaa pitää lukijansa jännityksestä, koska lukija saa tietää asiat täsmälleen samaan aikaan kuin Janekin. Jotain mitä nykykirjailijat eivät enää oikein osaa tehdä.

Pidän Charlotte Brontën kirjoitustyylistä ja mielestäni Kotiopettaren romaani on parempi kuin Professori, muita kirjoja häneltä en ole lukenut.

Arvosana: *****

Idiootti. - Fjodor Dostojevski

Nimi: Idiootti
Kirjailija: Fjodor Dostojevski
Sivumäärä: 829
Julkaisuvuosi: 1868

Idiootti, ensimmäinen kirja, jonka luin yhdeltäkään venäläiseltä 1800-luvun kirjailijalta ja pidin itse siitä todella paljon, vaikka kesti hiukan aikaa totutella kirjan nimiin ja niiden vaihtelevuuteen.

Varsinaista selvää juonta ei ole, kaikki vain tapahtuu, kun yksi jos toinen juonittelee jotain ja kolmas yrittää vastata juonitteluihin. Päähenkilö on varsin hellyyttävä ruhtinas, joka on alussa täysin varaton, mutta saa sitten suuren perinnön. Hän sairastaa nykyaikaisen lääketieteen mukaan epilepsiaa, mitä ei kuitenkaan siihen aikaan tunnettu sillä nimellä ja on sen takia "idiootti", vaikka hänellä on hämmästyttyvä maailmankatsemus ja sinisilmäinen olemus.

Koko kirja on pelkkää psykologiaa, joka johtaa lukijansa sinne minne haluaa sen johtaa, kuten kertomuksen päähenkilöt tekevät toisillensa. Kirjailija pitää lukijan jännityksessä loppumetreille saakka, vaikka lopetus itsessään on hieman pettymys romantiikkaa kaipaaville.

Kirja on haastava luettava, mutta lopussa sitä kuitenkin onnittelee itseään, koska alun kankeuden jälkeen kirja nappaa helposti mukaansa ja sitä haluaa päästä loppuun asti.

Arvosana: ****

Linnunrata - Douglas Adams

Nimi: Linnunrata (Linnunrata trilogian yhteisnide)
Kirjailija: Douglas Adams
Sivumäärä: 798
Julkaisuvuosi: 1979, 1980, 1982, 1984, 1992

Luin sitten viimein Douglas Adamsin Linnunrata-trilogian loppuun, vaikka siinä tosin oli viisi osaa kolmen sijasta ja loppu osat menivät erittäin sekaviksi. Adams kyllä kirjoittaa hyvin, mutta itse en päässyt kunnolla juoneen kiinni ennen kuin vasta kirjan lopussa ja sitten seuraavassa kirjassa hypättiin vuosia eteenpäin ja olin taas ihan hukassa.

Sinänsä kirjasarja oli varsin nautittava, vaikka siinä pieniä vikoja olikin. Eritoten pidin Marvin-robotista, joka oli masentunut robotti, jolla oli maapallon kokoiset aivot.

Toinen asia mistä pidin oli Fenchurh/Arthur paritus, joka oli Terve, ja kiitos kaloista-kirjassa, mutta joka taas heitettiin menemään Enimmäkseen harmittomassa.

Trillian muuttui hieman ärsyttäväksi viimeisissä kirjoissa. Ensimäisessä kirjassa oli täysin Arthur/Trillianin kannalla, mutta viimeinen kirja muutti mielipiteeni täysin, enkä pitänyt yhtään Randomistakaan.

Mutta kokonaisuutena trilogia oli hieman toisenlainen kirjasarja, kuin olin tottunut lukemaan.

Arvosana: ***

The Last Song - Nicholas Sparks

Nimi: The Last Song
Kirjailija: Nicholas Sparks
Sivumäärä: 390
Julkaisuvuosi: 2009

Toinen kirja, jonka luin Nicholas Sparksilta ja olin vähällä jättää sen tekemättä
kannen perusteella. Mutta olen onnellinen, etten tehnyt sitä. En pitänyt siitä aivan yhtä paljon kuin The Notebookista, koska juoni oli erittäin ennalta arvattava ja täynnä romantiikkaa. Ehkä hieman liikaakin.

Raaka-aineina oli käytetty sairasta isää, kapinoivaa tytärtä ja komeaa naapurinpoikaa, sekä idyllistä merenrantaa tapahtumapaikkana. Perusteinidraaman ainekset siis kasassa, jotka sopivat kuin nakutettu myös elokuvaksi. Kirjasta on tehty sellainen, jonka pääosaa esittää Miley Cyrus.

The Last Song on kirja, jota lukiessa ei tarvitse ajatella mitään. Se on kevyttä ajanvietettä niille, jotka sitä etsivät. Ei mitään liikaa pähkäiltävää tai hankalia sanavalintoja, vaikka herkimmillä saattaa päästä itku. Loppu ei yllä muun kirjan tasolle.

Arvosana: ****